Istuvatko armeijan johtamisopit työelämään?

Merkittävä osa suomalaisista saa kosketusta johtamiseen varusmiespalveluksen aikana. Kokemuksia kertyy johdettavana olemisesta, muiden ihmisten johtamisesta sekä itsensä johtamisesta. Puolustusvoimat on johtamisen opinahjona siitä ainutlaatuinen, että siellä suuri joukko nuoria saa konkreettisesti johdettavakseen ihmisiä melko pitkäksi aikaa, eli kyse ei ole vain yksittäisten johtamistilanteiden harjoittelusta.  Omasta palvelusajastani on kulunut yli kymmenen vuotta, mihin on mahtunut mm. johtamiskokemuksia yritysmaailmasta sekä alan teoreettista tarkastelua kauppakorkeakoulun opinnoissa. Erinäisten johtamiskokemusten pohjalta on hyvä pysähtyä pohtimaan ovatko armeijan johtamisopit sovellettavissa 2020-luvun työelämään.

Armeijassa opittava johtamistapa kuitataan helposti autoritääriseksi pokkuroinniksi, jossa arvoasteikossa ylemmän sanaa tulee totella vailla omaa ajattelua. Näkemyksen takana on varmasti aitoja kokemuksia, sillä esimerkiksi taistelutilanteessa edellytetään välitöntä toimintaa, jossa diskuteeraamiselle ei ole sijaa. Siviilielämän johtamiseen huonosti istuva mustavalkoinen käskemisen ja tottelemisen kulttuuri liittyy varusmiehen arkeen etenkin palveluksen alkuaikoina, mutta omien kokemuksieni mukaan yksittäisen taistelijan ajattelua ja näkemystä aletaan arvostaa enemmän, kun sotilaselämän perusasiat ovat hallussa. 

Päätöksenteko

Päätöksenteko on merkittävä osa etenkin aliupseerien ja tulevien reserviupseerien palvelusaikaa. Konteksti armeijan ulkopuoliseen työelämään verrattuna on toki erilainen, mutta jatkuvasti eteen tulevat päätöksentekotilanteet auttavat työelämässä myös varusmiespalveluksen jälkeen. Nuoren sotilasjohtajan tekemillä päätöksillä on usein erittäin konkreettiset seuraukset esimerkiksi sen suhteen onnistuuko hänen johtamansa sotilasosasto taistelutehtävässä tai yksinkertaisesti pääsemään oikeaan aikaan oikeaan paikkaan. Päätöksistään joutuu kantamaan vastuun ja niistä saa palautetta. Tämä luo hyvää pohjaa ja kasvattaa kykyä tehdä päätöksiä myös muissa toimintaympäristöissä, joihin liittyy epävarmuutta ja jatkuvaa muutosta. 

Odotusten kirkastaminen

Epäselvät odotukset ovat etenkin asiantuntijatyölle usein valitettavan leimallisia. Varusmiespalveluksessa opetellaan viestimään odotuksista mahdollisimman yksinkertaisella ja ymmärrettävällä tavalla. Omien kokemuksieni mukaan odotukset paketoitiin välillä turhankin rautalankamaisella “tee tämä asia, tällä tavalla” -mallilla, mutta tässäkin omat vaikutusmahdollisuudet kasvoivat palveluksen edetessä. Työelämässä odotukset ja tavoitteet eivät välttämättä tule yksittäisiltä johtajalta, vaan niitä voidaan muovata yhteistyössä ryhmän sisällä. Tärkeintä on että ne ovat ylipäätään olemassa, kaikkien tiedossa ja ymmärrettävissä ja niihin sitoudutaan. Kun ajatellaan perinteistä käskytystä pintaa syvemmälle, voidaan tunnistaa varusmiespalveluksen valmistavan odotusten kirkastamiseen yllättävän hyvin. Sotilasosaston jäsenten on tiedostettava yhteinen päämäärä tai sen johtaja huomaa ympärillään poukkoilevan epämääräisen häröpallon, joka ei onnistu tehtävässään. Vastaava ilmiö on olemassa myös siviilipuolella. Ympäristöstä riippumatta ryhmä ihmisiä on enemmän kuin osiensa summa, kun he jakavat yhteisen päämäärän.

Vuorovaikutus- ja viestintätaidot

 Johtamista ei ole ilman viestintää ja vuorovaikutusta, joten on luontaista että varusmiespalvelukseen sisältyy viestinnällisiä oppeja, jotka liittyvät esimerkiksi edellä mainittuun odotusten kirkastamiseen. Varusmiespalvelus tarjoaa suljetun ympäristön vuorovaikutusosaamisen kehittämiseen ja viestinnän onnistumisesta saa palautetta niin kouluttajilta, kuin johdettaviltakin. Omalla varusmiesajallani johtaminen keskittyi saman saapumiserän taistelijoiden johtamiseen niin RUK:n aikana, kuin sen jälkeenkin, mikä pakotti miettimään vuorovaikutusta muutoin kuin asemavaltaan perustuvana yksisuuntaisena viestintänä. Saman saapumiserän tuttujen kavereiden johtaminen edellytti aitoa keskustelua, eikä sallinut natsojen kautta huutelua. Osalla varusmiespalveluksen vuorovaikutukselliset opit voivat sääli kyllä jäädä äänenkäytön voimakkuuden harjoittelun asteelle. 

Plussaa vai miinusta?

Armeija-aika tarjoaa myös muita johtamiseen liittyviä oppeja. Esimerkiksi paineensietokyky kasvaa ja erinäisiin tehtäviin valmistautuminen yksin tai muiden kanssa harjoituttaa suunnitelmallisuutta. Lisäksi aliupseerikurssin tai Reserviupseerikoulun aikana opittavat syväjohtamisen kulmakivet (luottamuksen rakentaminen, inspiroiva tapa motivoida, älyllinen stimulointi ja ihmisen yksilöllinen kohtaaminen) pätevät mainiosti ja kenties jopa paremmin siviilissä, jossa niitä pääsee soveltamaan vapaammin. Selkeitä puutteitakin varusmiesajan johtamisessa oli ja lienee edelleen. Osa nuorista johti puhtaasti asemavaltansa avulla, eikä edes yrittänyt ansaita johdettavien luottamusta. Tunteita ei muistikuvieni mukaan juurikaan näytetty tai huomioitu, vaikka ihmisen tunteet kulkevat mukana töissä varmasti sotilaallakin. Kaiken kaikkiaan varusmiespalveluksen johtamisopit ovat kuitenkin konkreettisuudessaan plus-merkkisiä ja tietyt perusteet soveltuvat laajasti työelämään.