Etäjohtamisen edut

Korona yleisti etätyöskentelyn tasolle, josta ei tulla palaamaan kokonaan vanhaan, vaikka pandemiasta toivottavasti päästäänkin. Moni on havainnut etätyön mahdollistavan pidemmät yöunet, enemmän vapaa-aikaa ja jopa tehokkaamman työskentelyn rauhallisen työympäristön myötä. Etätyössä on siis selkeät hyötynsä, mutta sosiaalisena lajina kaipaamme yhteisön läsnäoloa, joten hybridimalliksi ristitty tapa työskennellä joustavasti kotona tai konttorilla tulee olemaan entistä yleisempää. Nykyinen etätyöpainotteinen arki saattaa kuitenkin jatkua pitkään, mikä tuo omat haasteensa vuorovaikutukseen ja johtamiseen. Pitkässä juoksussa tiimin jäsenet esimiehineen voivat etääntyä toisistaan, etenkin mikäli samassa tilassa työskentely on aikaisemmin ollut tiivistä, eikä nykytilanteeseen ole reagoitu riittävästi. Kannattaakin viimeistään nyt pysähtyä miettimään, mitä etuja etäajan johtaminen mahdollistaa, ja pohtia miten niitä voi hyödyntää omassa arjessa.

Hyvän etäjohtamisen lainalaisuudet ovat pääpiirteittäin samoja kuin muussakin johtamisessa ja esimerkiksi valmentavaa johtamista voi täysin toteuttaa etänä. Tietyt johtamisen ulottuvuudet, kuten aktiivinen viestintä, korostuvat etäaikana erilaisten teknologisten työkalujen kautta. Etäjohtaminen vaatii tavallistakin enemmän luottamusta ja onneksi etäaika voi hellästi pakottaen jopa lisätä sitä. Etäaika voi lisäksi tehdä johtamisesta tietyissä tiimeissä tasa-arvoisempaa ja lisätä elämänmakua kohtaamisiin.

Luottamus

Parhaimmillaan etäily lisää luottamusta johtajan ja johdettavien välillä, sillä kyttäämiseltä on viety perusta pois. Olemme perinteisesti aivan liikaa työskentelyyn käytetyssä ajassa kiinni, vaikka yksilön tuloksellisuutta kannattaa vain harvoin mitata tunneissa. Aikaa enemmän työelämässä kannattaa kiinnittää huomiota siihen, mitä saadaan aikaiseksi eli minkälaisia ovat työn tulokset. Etäaika on osittain pakottanut työn tarkasteluun tuloksien, eikä ajan kautta, kun emme enää voi mitata konttorilla vietettyjä hetkiä. Toki erilaisilla työajan seurannan malleilla voi etätyössäkin olla paikkansa, mutta luottamuksen osalta etätyö kannattaa ehdottomasti nähdä enemmän mahdollisuutena kuin uhkana.

Käsillämme on luonteva hetki siirtää aikaisemmin ajan tarkkailuun käytetty energia tuloksista ja niiden tekemisestä keskusteluun. Lisäksi etätöiden yleistyminen vie toivottavasti viimeisimmätkin ”etätyö on epätyötä” -tyyppiset epäluottamuksen älähdykset pois, kun huomataan että tulosta syntyy työskentelyn paikasta riippumatta.

Tasa-arvo

Monissa asiantuntijaorganisaatioissa on ollut tilanne, jossa valtaosa työntekijöistä on työskennellyt samassa tilassa ja muutama etänä esimerkiksi toiselta paikkakunnalta käsin. Sinällään on loistavaa, että näissä organisaatioissa on ymmärretty, ettei kannata jäädä jumiin oman paikkakunnan osaajiin, kun työtä voi tehdä toiselta puolen maata (tai maailmaa) käsin. Fyysisen etäisyyden vuoksi osa työntekijöistä on näissä tilanteissa kokenut jäävänsä liiaksi työyhteisön ulkopuolelle. Työntekijät jotka työskentelevät eri paikkakunnalla kuin tiimin vetäjä, eivät välttämättä ole saaneet tasapuolisesti sparria tai muuta johtamispalvelua osakseen.

Korona-ajan etätyösuositus on osittain tehnyt johtamisesta ja tiimien vuorovaikutuksesta tasa-arvoisempaa. Toimistolla ei välttämättä ole esimiestä tai ketään muutakaan, joten kaikki ovat samassa veneessä. Automaattisesti tasa-arvoisuus ei luonnollisesti toteudu, vaan tiimistään etäällä toimiva johtaja voi ajautua jatkamaan huomionsa keskittämistä samaan tapaan kuin aikaisemmin. Nyt on kuitenkin erinomainen hetki pysähtyä miettimään kohdistaako tukeaan heihin, joiden kanssa yhteistyö on helpointa ja tutuinta, vai heihin, joille siitä olisi eniten hyötyä.

Elämänmakuiset kohtaamiset

Liputan laadukkaiden kohtaamisten ja aidon läsnäolon puolesta ja myönnän, että etäily vie kohtaamisista tiettyä terää pois. Tekniikka mahdollistaa kuitenkin kohtaamiset, jotka tuovat meidät jopa lähemmäksi toisiamme kuin toimistolla. Pelkällä ääniyhteydellä tämä ei onnistu, mutta videokuva voi tehdä ihmeitä. Siinä missä aikaisemmin tapasimme toisiamme lähinnä enemmän tai vähemmän tylsässä toimistoympäristössä, nyt pääsemme vierailulle toistemme koteihin, paikkaan jossa olemme tyypillisesti aidoimmillamme. Vielä kun taustafiltterit malttaa jättää videolta pois, meille avautuu mahdollisuus tutustua toisiimme aivan eri lailla kuin konttorilla. Korona-aikaan moneen palaveriin tai one to one-keskustelun alkuun on saatu uusi tvisti, kun keskustelu on lähtenyt vaikkapa kollegan seinällä olevan taiteen tai sylissä istuvan lemmikin kautta liikkeelle. Enkä muista toimistolla juuri törmänneeni vaikkapa työkavereiden puolisoihin, mutta etäyhteyksien kautta heitäkin on päässyt morjestamaan ja sitä kautta olen päässyt aikaisempaa lähemmäksi kollegoiden elämää.

Videoyhteyksiä käytettäessä perheenjäsenet voivat värittää tapaamisia tavalla, jota työtä tehdessään ei toivoisi. Toisaalta nykytilanteessa kaikkien on helppo ymmärtää miksi taustalta kuuluu lapsen itkua tai äänekästä eläytymistä konsolipelaamiseen. Tämäkin voi tuoda meitä lähemmäs toisiamme, kun vaikkapa aikaisemmin etäisenä pidetyn johtajan huomataan painivan hyvin samankaltaisten arkisten asioiden kanssa kuin kaikki muutkin.

Lopuksi

Etäaika ei ole pelkkää herkkua, eikä teknologian välittämä videokuva pysty täysin korvaamaan perinteistä kohtaamista. Voimme vain rajallisesti vaikuttaa nykytilanteeseen, mutta siihen suhtautuminen ja siinä toimiminen on täysin omissa käsissämme. Etäajan haasteiden märehtimisen sijaan meillä on täysi mahdollisuus keskittyä uuden normaalin mahdollistamiin etuihin ja niiden vahvistamiseen. Käytännön toiminnassa tämä ei aina tarkoita suurtakaan muutosta, mutta sillä, näkeekö etäajassa pelkästään ikäviä puolia vai myös sen tuomat mahdollisuudet, voi olla valtava merkitys ajatteluun ja sitä kautta jaksamiseen.